Freelancerin monitulkintainen määritelmä

Freelancerilla viitataan tyypillisesti henkilöön, joka tekee oman yrityksensä edustajana toimeksiantoja yhdelle tai useammalle asiakkaalle. Kysymys ei ole tällöin siis lähtökohtaisesti työsuhteesta. Toisinaan freelancerilla voidaan kuitenkin viitata myös työsuhteiseen henkilöön, jonka työ on keikkaluontoista. Juridinen ja tosiasiallinen ero työsuhteeseen voi olla häilyvä.

Tämä sopimusmalli ohjeistuksineen lähtee oletuksesta, että freelancer on ulkopuolinen yrittäjä, joka tarjoaa palveluita toimeksiantosuhteen muodossa. Sopimusvapaus on näissä tilanteissa suuri: osapuolet voivat varsin vapaasti määrätä toimeksiannon ehdot lainsäädännön rajoittamatta.

Sopimusmalli tilanteeseen kuin tilanteeseen

Sopimuskoneen freelancer-sopimuksen malli sopii mihin tahansa tilanteeseen, jossa on kyse jonkin palvelun suorittamisesta toiselle. Tyypillisiä palveluita ovat esimerkiksi kiinteistönvälitys, konsultaatio ja luova työ.

Voit kirjoittaa sopimuksen ehdot itse tai valita Sopimuskoneen kymmenistä malliehdoista omaan tilanteeseesi mieluisimmat. Tarjolla on ehtoja esimerkiksi palkkiosta, maksuehdoista, liikesalaisuuksien salassapidosta ja immateriaalioikeuksista. Malliehdot ovat juristiemme laatimia.

Kukin sopijapuoli allekirjoittaa sopimuksen älypuhelimella tai tietokoneella. Sopimuskoneen sähköinen allekirjoitus on perinteistä allekirjoitusta vahvempi todistus siitä, että sopimus on syntynyt.

Kirjallisella sopimuksella vältät riitoja ja epäselvyyksiä

Freelancer-sopimus kannattaa tehdä kirjallisesti jälkikäteisten epäselvyyksien välttämiseksi. Sopimuksesta kumpikin osapuoli voi tarkastaa, mitä on sovittu. Suuri osa riidoista ei johdu kummankaan sopijapuolen epärehellisyydestä, vaan siitä, että jo alun alkaen sopijapuolten käsitykset sopimuksen sisällöstä erosivat toisistaan. Kirjallinen sopimus suojaa siis paitsi epärehellisyydeltä, myös vilpittömiltä väärinkäsityksiltä.

Toimeksiannon kaikki keskeiset ehdot kannattaa kirjata sopimukseen. Siihen, mistä ei ole sovittu, sovelletaan alan tapaa ja yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Nämä periaatteet eivät taas todennäköisesti sovi osapuolten yksilöllisiin tarpeisiin parhaiten.